torstai 28. heinäkuuta 2016

Ajatusten piirileikki

Tämä teksti sisältää satunnaisia päässäni pyöriviä ajatuksia. Nämä eivät ole missään erityisessä järjestyksessä, eikä tarkoitukseni ole kirjoittaa mitään yhtenäistä tekstiä. Tervetuloa pääni sisään. Tätä se on melkein koko ajan.




Mitä sä taas oikeen yrität? Saada huomiota? Voisitko välillä pitää turpas kiinni ja hymyillä nätisti. Ei aina tarvi avautua.


Ei hitto. Pitäis siivota. Ei kiinnosta, en jaksa. Paska ihminen, ei kukaan ole näin saamaton.


Nyt nouset sängystä. Lakanatkin pitäis vaihtaa. Sä oot ällöttävä. Kuka oikeesti antaa samojen lakanoiden olla viikkotolkulla ja pitää villakoirafarmia sängyn alla?


Ei susta ole täällä mitään hyötyä. Jää vaan makaamaan sänkyyn, mutta älä viitsi kitistä muille sun "vaikeasta" elämästä, kun et ees yritä.


Paljas käsivarsi. Terät ois lähellä. Mutta sitten pitää taas piilotella. Mihin mä voisin viillellä niin, ettei sitä huomata?


Oispa kiva jutella jonkun kanssa. Huomiohuora! Etkö muka tajua, että nyt on ihan väärä aika sille. Sovitut tapaamiset pitää riittää. Sä muutenkin puhut ihan liikaa. Ei kenenkään tarvis tietää. Nyt turpa kiinni.


Pitäis tehdä ruokaa. Hirvee homma. En jaksais yhtään. Ja keittiökin pitäis ensin siivota. Miten on muka niin vaikeaa pitää koti siistinä. Eihän tässä oo ollut muuta kuin aikaa.


Väsyttää. Miksen mä ikinä ole virkeä?


Tapa ittes.


Sä teet tän tahallas. Mukasairas. Nytkin hoet näitä itselles, että voisit vaan olla masentunut. Laiska sä vaan oot.


Mä haluun nukkua. Mutta on iltapäivä. Ja mä oon nukkunu jo yli kymmenen tuntia.


Mä oon turha. Ei mua tarvita. Kuka tahansa vois olla mun tilalla ja sillä ei ois mitään väliä.


Nyt oikeesti. Sun elämässä ei ole mitään vikaa. Jos ei kelpaa, ni voit yhtä hyvin kuolla.


Mä haluisin vaan itkeä jonkun sylissä, mutta taidan olla jo liian iso.



1 kommentti:

  1. Toi viimeinen. Täysin identtinen omien ajatusten kanssa.
    Muutkin ajatukset ovat melko yhteneväisiä omieni kanssa. Uskon ymmärtäväni ainakin suurin piirtein mitä tunnet.

    Voimia!

    VastaaPoista

Pienikin kommentti on suuri ilo.