sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Pysähtyneisyys

En ole tehnyt viikonloppuna oikein mitään. Eilen makasin sohvalla ja selasin nettiä. En käynyt suihkussa, mutta kävin sentään kaupassa. Tänään olen maannut sohvalla ja tehnyt hetken aikaa ruokaa. Mitään ei tosin huvittaisi tehdä. Sinne suihkuun pitäisi raahautua, mutta pelkään jääväni vain istumaan ja tuhlaamaan vettä. Voisin piirtää, jos mielessäni olisi yhtään ideaa, mutta ei ole. Voisin katsoa jonkun leffan, jos jaksaisin valita. Ajattelin nyt edes kirjoittaa tänne, koska perjantaina sain valmiiksi yhden uuden piirrustuksen.

Uloskin voisin lähteä, mutta minusta tuntuu etten jaksa kävellä. Enkä oikein halua nähdä yhtään ihmistä, sillä toisten normaali elämä saa minut vain katkeraksi. Olen nähnyt pari kertaa saman miehen tamppaamassa mattoja ja patjoja ulkona, ja hänen näkemisensä raivostuttaa minua. Ei ole reilua mielessänsä vihata toista vain siksi, että hän jaksaa tehdä asioita, joita minä en, mutta minua ärsyttää kun näen muiden huolehtivan itsestään ja kodistaan, kun itse en jaksa.

Oman vointini parantuminen tuntuu pysähtyneen. Jaksan nousta sängystä, ja satunnaisina päivinä tehdä useampaakin asiaa, mutta ankeus tuntuu koko ajan taustalla. Väsyn pelkästä asioiden ajattelusta, ja ahdistun kaikesta mitä pitäisi oikeasti saada tehtyä. En tiedä johtuuko tämä minusta vai siitä että hoitoni ei nyt ole riittävää. Ehkä en vain yritä tarpeeksi. Luulen, että minun pitäisi itse olla jotenkin aktiivisempi, oli se sitten jotain mindfullness-harjoittelua, ulkoilua, parempaa syömistä tai mitä tahansa. Nyt tuntuu, että makaan kuopassa enkä edes yritä nousta pois, en edes huuda apua. Odotan vain, että joku huomaisi ja nostaisi pois. En halua yrittää, en jaksa. Pelkään putoavani vain uudestaan, jos yrittäisin kiivetä pois, ja olisin vain entistä väsyneempänä takaisin pohjalla.

(Myöhemmin lisätty: Jaksoin lähteä kävelylle. Jee.)

Tässä joka tapauksessa uusi piirrustus. Minua ajavia asioita ja asioita jotka menetän. En ole pitkään aikaan oksentanut, mutta minulla sattui olemaan luonnos aiheesta, ja halusin tehdä siitä jotain. Piirrustuksessa sanat ovat kiinni lakalla, ja yllä olevista sanoista valuu kuvan tytön ympärille kiertyviä näkymättömia (lakalla tehtyjä) lonkeroita/köysiä/mitä lie. Myös koko putkisto on lakattu, mutta se ei tässä näy, kuten ei kaikki lakka muutenkaan. Yksi kuva on ilman salamaa, jotta kuva näkyisi, toinen salamalla, että lakasta saisi jonkinlaisen käsityksen. Mielestäni tässä on jotain teennäistä ja epäoriginaalia (okei, huonot sanat, mutten keksinyt parempiakaan).


Creative Commons -lisenssi

Tämän teoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen 3.0 Muokkaamaton -lisenssi. Mikäli kuvaa käytetään, tekijänä on mainittava minut ja linkki/osoite alkuperäiseen kuvaan eli tähän postaukseen. Arvostaisin myös, että kuvan käytöstä mainittaisiin minulle.

4 kommenttia:

  1. Todella upea taideteos!

    Mulle tuli mieleen tästä yks Siskonpeti-sarjan sketsi, jossa oli erilaisia naisia. Yksi paahtoi töissä yömyöhään, toista mies hakkasi. Kolmas nainen taas tunki sormia kurkkuun ja oksensi. Kaikki totesivat lopussa, että "koska olen sen arvoinen". Ihan älyttömän hyvä sketsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos. :) Katsoin itsekin siskonpetiä, ja tuo sketsi oli kyllä hieno, mutta samalla karu.

      Poista
  2. Matontamppaajien reippaus ärsyttää hyvin monia muitakin, minusta on ihan normaali reaktio :D

    VastaaPoista
  3. Mitä kuuluu ?!? :)

    VastaaPoista

Pienikin kommentti on suuri ilo.