keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Punaiset sivut

Ahdistus ja masennus tekevät vuoronperään toiselleen tilaa. Rukoilen apua, mutta kuka minua voi auttaa, kun piilotan kipuni suljettujen ovien taakse, päiväkirjan väliin ja anonyymiin blogiin. En usko itseeni, ainoat tunteeni itseäni kohtaan ovat itseviha ja -sääli, joita vain lietson suuremmiksi. En osaa kuvata tätä, päässäni ei liiku lauseita, vain tunteita ja yksittäisiä sanoja. Päiväkirjani on viimekuukausina täyttynyt verellä, ja koska ne hetket ovat olleet niitä joissa lauseet eivät tule, ajattelin lisätä joitakin sivuja, tosin kirjoittamalla, en valokuvaamalla tai kopioimalla. Nämä ovat sivuja, jotka olen kirjoittanut omalla verelläni, yksinäisinä ja epätoivoisina hetkinä. Yritän kirjoittaa jossain määrin vastaavalla fonttikoolla ynnä muulla. Eri sivut/aukeamat erotettu tähdillä. Ehkä teitä kiinnostaa tämä, ehkä ei, mutta minulla on tarve jakaa, tarve olla hiukan vähemmän yksin. Ei ole kivaa luettavaa, ja paikoin ehkä turhan graafista.


***

FAILURE      LOST
  FAT      Alone
Hate     STUPID
               Fear
                          NEVER
HOPELESS         GOOD
                                   ENOUGH

***

        I     C  A  N     N  O  T     R  U  N

         

S O  M Y  B L O O D  R U N S  F O R  M E

***

KIPU 
RAASTAA               YKSIN
RINTAA                    Yksin
ENKÄ                YKSIN
JAKSA              
HUUTAA 

***

MINUSSA
     ON
 KIPU
 JOKA EI LOPU

(taustalla sydän verellä, itse kirjoitus punaisella kynällä)

***

CUT
TO BE
FREE

***

  I    AM

 A   BAD

PERSON

(taustalla ohut kerros verta, teksti tummemmalla)

***

I     AM

WASTE

***

  D O    Y O U
S T I L L  S E E
GOOD IN ME?

(veren värjäämässä haavataitoksessa)

***

DO YOU                     DO YOU
STILL                           STILL
THINK I'M                  LOVE
WORTH                        ME
YOUR                                ?
TIME?

(veren värjäämässä haavataitoksessa)

***

            HOW                                ANYTHING
     CAN 
THESE    
    HANDS
         EVER                        
               GIVE                                  GOOD?

(sivulla myös kädenjälkiä)

***

6 kommenttia:


  1. pärjäile. olet arvokas, vaikkei siltä tuntuisi. vaikka tuntuisi että maailma vie pimeään, siellä jossain on kuitenkin valoa. olet rohkea kun uskallat julkaista tämän.
    pärjäile, vielä toistamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Rohkeudesta en tosin tiedä, eivät nämä loppujen lopuksi poikkea siitä ajatusmaailmasta, mitä tänne muutenkin kirjoitan. Itse näen näiden julkaisemisen lähinnä huomionhakuisuutena.

      Poista
  2. Totta kai kiinnostaa, mutta älä silti jooko tee noin, ethän. Kirjoita vaan kynällä, jooko? Olet tärkeä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en näe tässä mitään suurta pahaa, paitsi sen, että turvautuessani nopeisiin apukeinoihin vien itseltäni mahdollisuuden käsitellä asioitani niin, että ne oikeasti muuttuisivat. Ne arvet, joita tästä saan eivät parannuttuaan näy juuri ollenkaan. Mutta kiitos. <3

      Poista
  3. Näin itse sairaana (muiden mielestä, ja pah) vihkosi kuullostaa todelliselta synkältä taideprojektilta. Siinä on ideaa.

    GrimReaper

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellainen se vähän onkin. Luulisi, ettei viillellessä ole väliä mitä sille verelle tapahtuu, mutta jotenkin sillä kirjoittaminen ja piirtäminen on kuitenkin olennaista. Käytän viiltelyä siihen, että saan unohtaa kaiken muun, ja tavallisella kynällä piirtäminen ei aja asiaa yhtä hyvin. En silti suosittele tällaisen päiväkirjan pitämistä, parempi olisi oikeasti työstää ongelmiaan, eikä paeta niitä.

      Poista

Pienikin kommentti on suuri ilo.