Ensinnäkin anteeksi tämän kuvan suttuisuus. Olen piirtänyt tämän jo jokin aika sitten, ja piirrutuslehtiö kulkee aina mukanani - lyijykynä on siis levinnyt ja sotkeutunut. Kuva ehkä kertoo itsessään riittävästi. Hyvää tarkoittavat neuvot ja satunnaiset ajattelemattomat lauseet itselleni tai jollekin muulle masentuneelle tuntuvat pahoilta ja turhauttavilta.
Väsymystä, tukahdutettua vihaa, itseinhoa, aamujen vaikeutta.
Kuva siitä, miltä tuntuu kun ei näe kuin epäonnistumisensa. Vaikka elämässä olisi hyviä asioita ja menestystä, masennus estää näkemästä niitä, kätkee ne sumunsa taakse ja vähättelee. Mistään ei voi ottaa kunniaa tai tuntea onnistuneensa, sillä onnistumisia ei näe. Lisäksi kaikki keskeneräinen ja epäonnistut näkyy ylikorostetusti. Yksinäisyys ja väsymys painavat, eikä pieniäkään asioita jaksa hoitaa. Nämä pienet epäonnistumisen merkit näkyvät niin paljon paremmin kuin mitkään hyvät asiat, että ihminen kokee olevansa huonoin koko maailmassa.
Ja kuten aina, kuviani koskee seuraava lisenssi (mikäli joku nyt sattuu haluamaan käyttää näitä, kuvauslaatu kun ei ole kovin huippu).
Tämän teoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen 3.0 Muokkaamaton -lisenssi. Mikäli kuvaa käytetään, tekijänä on mainittava minut ja linkki/osoite alkuperäiseen kuvaan eli tähän postaukseen. Arvostaisin myös, että kuvan käytöstä mainittaisiin minulle.
Sarjakuvien piirtämisestä tuli mieleen, että voisin linkittää muutaman sarjiksen, joista itse pidän. Teemat ovat tämän blogin mukaisia, sarjakuvat englanniksi.
I do not have an eating disorder
Omaelämänkerrallinen sarjakuva piirtäjän syömishäiriöstä, masennuksesta ja ahdistuksesta. Kertoo mielestäni hienosti miltä nämä asiat tuntuvat. Päivittyy yhä.
Depression comix
Masennuksesta kertovia pystystrippejä. Ei yhtenäistä tarinaa, vaan jokainen strippi toimii erikseenkin. Pidän kovasti tekijän piirustustyylistä. Tämäkin päivittyy yhä.
Hyperbole and a half: Adventures in depression sekä Depression part two
Masennuksen todellisuus, kuinka mikään ei tunnu miltään. Mutta silti, ehkä kaikki ei kuitenkaan ole toivotonta paskaa.
Kertokaa, jos teillä on jotain suosikkinettisarjiksia, lukisin mielelläni. Erityisesti mielenterveysteemaiset olisivat mielenkiintoisia.
Sarjakuvien piirtämisestä tuli mieleen, että voisin linkittää muutaman sarjiksen, joista itse pidän. Teemat ovat tämän blogin mukaisia, sarjakuvat englanniksi.
I do not have an eating disorder
Omaelämänkerrallinen sarjakuva piirtäjän syömishäiriöstä, masennuksesta ja ahdistuksesta. Kertoo mielestäni hienosti miltä nämä asiat tuntuvat. Päivittyy yhä.
Depression comix
Masennuksesta kertovia pystystrippejä. Ei yhtenäistä tarinaa, vaan jokainen strippi toimii erikseenkin. Pidän kovasti tekijän piirustustyylistä. Tämäkin päivittyy yhä.
Hyperbole and a half: Adventures in depression sekä Depression part two
Masennuksen todellisuus, kuinka mikään ei tunnu miltään. Mutta silti, ehkä kaikki ei kuitenkaan ole toivotonta paskaa.
Kertokaa, jos teillä on jotain suosikkinettisarjiksia, lukisin mielelläni. Erityisesti mielenterveysteemaiset olisivat mielenkiintoisia.
:7
VastaaPoistaVikaa mainitsemaasi sivustoa fanitin joskus, erityisesti ymmärretyksi tulemisesta kertova kala-strippi osui ja upposi.
Mäkin tykkäsin siitä kala-osuudesta. Samaan aikaan nauratti ja tuntui ikävällä tavalla tutulta. Muutenkin erityisesti tuo kakkososa oli mielestäni hyvin kuvaava.
PoistaMielenkiintoista katsella piirustuksiasi, osaat piirtää ja kuvista välittyy hyvin tietyt tunnetilat. Mitä tulee sarjakuviin, Andy Rileyn Suicide Bunnies on yksi suosikeistani: http://fuckyeahsuicidebunny.tumblr.com/
VastaaPoistaItsemurhapuput on kyllä kierolla tavalla hauskoja. :) Ja kiitos.
PoistaJotenkin kovin lohduttomia noi kuvat, mutta älä lopeta piirtämistä. Musta ainakin olis kiva jatksossakin nähdä noita sun omia piirustuksia. Mä tykkään katsella niitä just kun itse en osaa piirtää ollenkaan. Haleja <3
VastaaPoistaJulkaisen kyllä, jos tulee piirrettyä. Piirrän vain, kun sattuu sopiva idea kohdalle, ja loppuun asti piirrän vain sellaiset, jotka luonnoksina miellyttävät minua. Ehkä tartun taas joku päivä kynään, vaikka mieleni väitääkin sen olevan turhaa toimintaa ja ajanhukkaa.
PoistaLöysin blogisi viime yönä ja lukemista oli vaikea lopettaa, samaistun niin täysin kirjotuksiesi minään. Kiitos! Ja kuvat olivat sairaan hyviä!
VastaaPoistaVoi kiitos paljon, on aina kiva kuulla, että blogistani on ollut jollekin kenties apua. :) <3
PoistaNyt on ihan pakko kommentoida.
VastaaPoistaJoskus eksyin blogiisi,ja unohduin moneksi tunniksi lukemaan tekstejäsi kyyneleet silmissä. Mä oon ite jo hyvän aikaa painiskellut masennuksen kanssa. En oo puhunut siitä juuri kenenkään kanssa, koska ajattelin sen vaan olevan jotain teiniangstia, häpeän sitä ja tunnen itteni niin itsekkääksi ja heikoksi, kun tunnen näin, vaikka mun elämässä kaikki onkin pääosin hyvin. En vaan osaa pukea näitä tunteita sanoiksi, tai selittää niitä niin, että joku ne ymmärtäisi. Tähän asti kaikki yritykset on kariutuneet.
Mun lähipiirissä kaikki muut on niin onnellisia ja positiivisia ihmisiä, ettei ne vaan voi ymmärtää, mitä mun päässä liikkuu. Ne ei ymmärrä, ettei tää oo mun valitsema juttu, ja tekisin melkein mitä tahansa, että voisin olla yhtä positiivinen kun ne. Ne ei tiiä, kuinka vaikee on yrittää selvitä edes yhdestä päivästä. Taistelen joka päivä, että pystyisin pääsemään tästä eroon ja olemaan onnellinen siitä, mitä mulla on. Mutta aina, kun tuntuu siltä, että on vihdoin tapahtunut jotain edistystä, joku tönäsee mut takas sinne kuoppaan, ja sieltä on joka kerta vaikeempi yrittää ylös.
Samaistun näihin kirjoituksiisi, ja olen iloinen siitä, että nämä löysin. Jotenkin ollut helpottavaa huomata, että joku voisi tietää täsmälleen miltä musta tuntuu. Voimia!
Ihana kuulla, että joku saa tukea tästä. Itsestä välillä tuntuu, että tämä on vain huomionhakua ja valittamista, sekä lisäksi mahdollisesti vain pahentaa toisten oloa. On hienoa, että aina välillä nämä luulot osoittautuvat vääriksi. Toivottavasti löydät jonkun, joka ymmärtää. Itse olen melko tarkka siitä, kenelle puhun näitä asioita, sillä tiedän miten ikäviä ihmiset voivat olla. Kuitenkin kohdalleni on sattunut paljonkin sellaisia, joille voi(si)n puhua. Voimia myös sinulle, ja koeta olla menettämättä toivoasi muiden suhteen - maailmassa on paljon ihmisiä, jotka eivät vähättele.
PoistaHyvin osaat piirtää ja kuvaat taas tunteitasi niin koskettavasti <3 Kiitos linkeistä, jäin selailemaan Depression Comixia pitkäksi aikaa ja tuntui, että moni strippi osuu asian ytimeen todella hyvin.
VastaaPoistaKiitos. :) Depression comix osuu kyllä välillä niin hyvin, että tekisi mieli jakaa jossain. Omalla nimelläni en viitsi sitä kuitenkaan tehdä, joten ehkä linkki täällä on tarpeeksi tunnustusta tekijälle.
Poista