Unen tulkinta

Tulkinta koskee siis edellisessä postauksessa kertomaani unta. Yritän purkaa sitä vähän osiin ja löytää niille syyt. Aloitetaan helposta. Tapahtumapaikkana oli mökki, saari ja ranta. Johtui luultavasti vaan siitä, että eilen katsomassani videossa mainittiin nämä asiat, ja visuaalisena ihmisenä olen ne kuvitellut ja mielikuvat ovat jääneet päähäni. Muitakin vastaavia vähemmän merkityksellisiä juttuja siinä oli, tuohon kertomaani versioon tiivistin vain olennaiset asiat.

Äidinpuoleista sukua siinä oli kai siksi, että heitäkin olen lähiaikoina miettinyt. Äidillä on eri syy olla siinä, mutta siitä myöhemmin. Mun mies oli vähän häilyvänä siinä, ja uskon että hän edusti yleisesti mun tuttuja jokaipäiväisessä elämässä mukana olevia tyyppejä.

Asemies on ehkä kaksiosainen. Toisaalta pelkään oikeasti tulevani ammutuksi, ja viime kesänä Hyvinkään ampumisjutun jälkeen näin monta kertaa unta, jossa mut ammuttin. Eli tuttu teema mun unissa. Mutta uskon myös, että ampuja on koko mun ahdistuksen symboli, erityisesti tässä unessa. Mies(/kaverit) auttaa kyllä, varsinkin akuuteissa tapauksissa, mutta eivät tunnu tajuavan koko tilannetta. En myöskään yritä tehdä sitä selväksi heille, unessakaan en ruvennut miehelleni tarkemmin puhumaan, että se asemies haki isomman aseen ihan mun ampumista varten. Ja yritän selvitä yksin, niin kuin unessakin yritin sukeltaa ohi, vaikka sehän ois ollu tuhoon tuomittu yritys, hengityksen pidätys ei vaan onnistu niin kauan. Sukeltaminen tarkoitti varmaan mun vähemmän terveitä tapoja selvitä ahdistuksen kanssa.

Mökissä sitten myöhemmin yritin piilotella. Oikeassa elämässä välttelen ahdistavia asioita. Tiesin myös äitini olevan vaarassa, jos se todella huomaisi, että mä olen. Muista en ollut huolissani. Oikeassa elässä äiti ei osaa suhtautua ahdistukseeni oikein. Jos äiti on huolissaan, äiti kuulostaa vihaiselta, eikä onnistu tukemaan mua. (Unessa ponkaisee ylös ja tulee ammutuksi.) Uskon, että äiti on silloin yhtä ahdistunut kuin minäkin, tuntee syyllisyyttä siitä mitä mun elämästä on tullut. Jos taas äiti ei ole huolissaan jutuistani, ei hän niitä kuuntelekaan, vähättelee vaan mun ahdistusta, ja sanoo että turhaan murehdin. Äiti ei tajua heittäytyä kanssani sinne lattialle ja yrittää selvitä tilanteesta, vaan jättää mut yksin.

Ei loppujen lopuksi kovin vaikeasti tulkittava uni, ainakaan mulle itselleni. Terapiassa oppii, vaikkei me kovin paljoa unia olla mietitty. Ehkä mä joku kerta kerron yhden lapsuuden painajaisen, ja koitan tulkita sitä. Siinäkin on äiti mukana. Muistelen myös, että ainakin yhden unen olen lapsena kirjoittanut päiväkirjaan, ehkä sekin pitäisi kaivaa. Unet on aika jänniä juttuja, ja uskon että ne kertoo ihmisen ajatusmaailmasta paljon.

Ostin muuten semilaksoja. Semi siksi, että noi on jotain hedelmäpuristetta, siis käytännössä pelkkää kuitua, eikä oikeita lääkkeitä. Toivottavasti saan niillä mättöpäivistä tulleen (ja tulevan) turvotuksen kuriin. Tiedän ettei ne laihduta, mutta pallomaha ahdistaa. Painoa on liikaa, joten olen taas rajoittanut. Tänään kyllä pakotin itseni syömään oikeaa ruokaa, pyysin tutun seuraksi syömään. En mä yksin ois menny. Kasvisruokaa kuitenkin, eikä turhia hiilareita. Kuituja kuituja. Ja pitää juoda paljon, että kuidut jaksaa mennä läpi. Yritän vähentää kofeiinia ja limuja, joten maketusaineilla makeutettu mehu on nyt se mitä juon. Toivottavasti opin jossain vaiheessa juomaan vaan vettä, se ois hampaille parempi.

Tajuan muuten kyllä, että noiden "laksojen" jälkeen on pienempi kynnys ostaa niitä ihan oikeita. Saa nähdä mihin tämä vielä vie. Vajaa viikko sitten vannoin, ettei enää rajoitusta ja yli kahdeksan tunnin päiviä, mutta eilen jo tein taas molempia. En jaksa tapella itseäni vastaan, en jaksa tehdä niin kuin on järkevää. Tänään oisin voinu tehdä vähän koulujuttuja, mutta en tee ollenkaan. Pari sähköpostia lähetin. Ehkä huomenna tulisi taas tehtyä. Ja voi olla että menee sitten taas liian pitkäksi päivä, syömiset joko ahmimista tai rajoittamista. Ruokatauot itsenäisessä opiskelussa ei onnistu mulla. Keskityn paremmin kun voin syödä samalla kun teen hommia. Se syönkö karkkia, leivoksia ja limua vai sokerittomia karkkeja, maitorahkaa ja hedelmäsosetta riippu päivästä.

Mun ruokakauppareissut on ihan älyttömiä. Yhtenä päivänä ostan karkkia ja keksejä, toisena pilttiä ja rahkaa. Vähän aikaa sitten miehen kanssa kaupassa en jugurttiosastolta kelpuuttanut muuta kuin maustamattoman rasvattoman jugurtin, mutta meinasin rähjätä, kun mies ei halunnut ostaa karkkia. En oikeasti siis reagoinut asiaan näkyvästi, mutta sisälläni pieni uhmaikäinen meinasi heittäytyä lattialle parkumaan. Vähän hankalalta siis tuntuu.