sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Kuka mua lukee?

Kyllä, tämä on kommenttienkalastelupostaus. Välillä tuntuu kuin juttelisin täällä seinille, kun on niin hiljaista. Mutta kai se on tämän aiheen ja anonyymin blogin kanssa ymmärrettävää. Tai sitten en ole vain kirjoittanut tarpeeksi pitkään, kyllähän lukijoiden saamiseen menee aikaa. Enkä mä juuri itsekään kommentoi, ku haluan että mulla ois jotain sanottavaa. Plaa, plaa itsesäälistä selittelyä.

Kuka mua siis oikeen lukee? Blogilistalla mulla on seitsemän seuraajaa. Sitä en voi tietää, kuinka moni siellä aktiivisesti käy tai lukee seuraamiaan blogeja. Bloggerissa seuraajia ei ole, ainakaan julkisia. Yksityisesti seuraavat ei kai näy tuossa?

Jos luet blogiani, niin kerrohan: Kuka olet? Minkä ikäinen olet (suunnilleen), mitä teet? Opiskeletko, oletko töissä, saikulla vai jotain muuta? Miksi luet juttujani?  Mua kiinnostaa millaisten ihmisten mielestä mun jutut on kiinnostavia.

Tässä teille vielä kuva. Kiitos kun luette, vaikka ette ikinä kommentoisikaan.

 

19 kommenttia:

  1. Minä luen :) 23-vuotias korkeakouluopiskelija (tällä hetkellä sairaslomalla tosin). On mukava lueskella blogeja, jotka käsittelevät edes osittain samoja asioita mitä omassa elämässäni on. Saan kai jonkinmoista vertaistukea siitä ja helpottaa tietää, etten ole yksin näiden ongelmien kanssa... Tykkään muutenkin elämän makuisista blogeista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että edes vähän helpottaa. :) Kiitos kommentistasi.

      Poista
  2. Satuin tänään eksymään ihan vahingossa blogiisi ja pysähdyin lukemaan juttujasi. Käsittelet melko samoja asioita elämässäsi kuin minä tällä hetkellä. Olen siis 23-vuotias työssä käyvä nuori nainen, joka kamppailee myös masennuksen ja epätietoisuuden kanssa. Lainatakseni edellisen kommentin laittajaa, on mukavaa ja helpottavaa kuulla etten ole ainoa joka kamppailee näiden ongelmien kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Hyvä että juttuni auttavat. Joskus on hyvä tietää, että on muitakin, jotka samallalailla on töissä ja elämässä kiinni, ainakin ulkopuolisen näkökulmasta, ja silti vähän hajalla. Ainakin itse tarvitsen vakuutusta siitä, että välimuotojakin on, ei pelkkiä oikeasti pärjääviä ja osastohoitoa tarvitsevia.

      Poista
  3. 20-vee, lähäri, töissä. Oon lueskellu tätä jo vuodatuksessa (wrongway~). Luen siksi, että olen itse paranemaan päin. Tai jotain sinne päin ja haluan auttaa, vaikka en kovin montaa sanaa sanokaan kuukauden aikana. On ollut samaistumisen hetkiä ja niitä jolloin mun tekis mieli vaan juosta sun luo, halata ja sanoo, et kaikki järjstyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. <3 En halua painostaa kommentoimaan, mutta pidän ihan oikeasti kaikenlaisista kommenteista, en vain suurista ja ajatelluista. :) Vaikka onhan niitä vaikea kirjoittaa. En tiedä muiden syitä, mutta itse jätän kommentoimatta, kun ajattelen, että blogin kirjoittaja pitää mua ihan idioottina tai jotain. Pelkään sanovani jotain väärää. Pitäisi kai vaan sanoa, jos tulee jotain mieleen. Toisaalta aina ei jaksa, haluaa vain lukea. Ja ajattelen mä myös, etten oikeestaan ansaitse kommentteja, jos en niitä itse kirjoita.

      Poista
    2. Ei sitä aina jaksakaan kommentoida, vaikka vähän miettis, että pitäiskö. Ei se väärin oo. Mietin kanssa vähän samalla tavalla, että "en mä voi näin sanoo, se pitää mua tyhmänä", vaikka tuskin kukaan niin ajattelee, jollei mee mittavien kirosanojen ja huorittelun kanssa kommentoimaan.. :D
      ~ wrongway~

      Poista
    3. Mä en varmaan aattelis ees silloin, pitäisin vaan itseäni idioottina, ku mun kirjotukset saa aikaan sellasta kommentointia. :D No ei, en mä ainakaan ole pitänyt ketään tyhmänä, ja tuskin kukaan muukaan asiallisten viestien lähettäjiä.

      Poista
  4. Löysin muistaakseni blogilistalta, ja laitoin siellä suosikkeihin, ajatuksena että pitää tulla ajan kanssa lueskelemaan alusta asti.
    Sittemmin oon unohtanut kun kuitenkin enimmäkseen seuraan blogeja bloggerin kautta, mutta laitan nyt seurantaan sielläkin :)

    Eli 29vee eteläsuomelaistunut pohjois-pohjanmaan kasvatti täällä moikka :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun olet löytänyt tänne, toivottavasti ehdit joskus sitten lueskella. :)

      Poista
  5. Löysin tän tänään ja aion lukea jatkossakin.:)
    26v sairaslomalla ollut jo pari kuukautta vaikean masennuksen takia. Täältä me vielä noustaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva. :) Toivotaan että joskus elämä on parempaa.

      Poista
  6. tuonne toiseen kohtaan jo avauduin, minä uusi lukija ja vasta nyt itse identifioidun epävakaaksi (sosiaalisesti), vaikka olen ollut tätä jo lapsesta lähtien. Syömishäiriöt päällimmäisenä mullakin, ja sitten aika tukahduttava alkoholiriippuvuus, josta olen nyt irrottautunut hyvin. Edistystä on tapahtunut kahden kolmen vuoden aikana, koska sitä edeltävät tapahtumat ovat pakottaneet ns peilin eteen.

    Suomalaiset ovat vähän laiskoja ja ujoja kommentoimaan blogeja (ehä jotain muotihöpölöpöjä mukaanlaskematta). Nöyrä kiitos jokaiselle, joka jakaa netissä syömishäiriö&epävakaa-osastoaan, koska itse en tunne oloani enää niin yksinäiseksi ja toisaalta vähän jo vanhempana (40) tunnen myötätuntoa nuorempien naisten ponnistelua kohtaan. Armollisuuden ja suhteellisuudentajun viljeleminen kannattaa, vaikka hidasta se eteneminen on minullakin ollut ja jatkuu yhä. Tasapainoilua tämä on. Uskon myös, että kirjoittaminen, puhuminen jua jakaminen yleensäkin on hyvästä. Meitä kärsiviä on tässäkin maassa paljon, vaikka meillä on taipumus piiloutua.
    -minerva

    VastaaPoista
  7. En ole vielä paljoa lukenut saamattomuudestani johtuen, mutta aion lukea kaikki kirjoittamasi tekstit, sillä nautin suuresti kirjoitustyylistäsi ja rehellisyydestäsi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Vaikka vähättelevän puoleni täytyy huomauttaa: anonyymina on helppoa olla rehellinen.

      Poista
  8. Olen parikymppinen kilpirauhasen vajaatoiminnasta toipuva nainen. Luen blogiasi koska minusta masennus on hiukan sairautena samankaltainen kuin vajaatoiminta. Siis lamaavuudeltaan, se tekee sellaiseksi että mikään ei kiinnosta ja millään ei ole väliä ja mieli on musta. Samaistun teksteihisi. Varmaankin siis luen vertaistuen takia kun ei ole paljoa kilpparisairaiden blogeja olemassa. Sekä siksi että minusta nuorten sairaiden blogeja pitäisi olla enemmän niin ehkä ihmisten asenne muuttuisi eikä olisi niin paljon enää syrjintää. Tarkoitan sitä kun monet tuntuvat ajattelevan että työkyky = ihmisarvo vaikkei se todellakaan niin ole. Aivan vasta olen liittynyt lukijaksi niin en ole montaa tekstiä vielä ehtinyt lukea mutta tykkään kirjoitustyylistäsi! :)

    VastaaPoista
  9. Täälläkin sama juttu, samaistuin teksteihisi ja pidän kirjoitustyylistäsi :)

    VastaaPoista
  10. Mukavaa, että itseilmaisuni on hioutunut näinkin montaa ihmistä miellyttäväksi. :)

    VastaaPoista
  11. Löysin blogisi tässä muutama päivä sitten kun hain blogilistalta 'epävakaa'. Oon itekin kyseisen diagnoosin omaava, ja aattelin et ois mukava lukee muiden epävakaiden blogeja :) Jään seurailemaan tuntuuko tää blogi lukulistalle sopivalta.

    VastaaPoista

Pienikin kommentti on suuri ilo.